Kehonkuva on käsite, joka on alkanut näkyä enenevissä määrin niin sosiaalisessa mediassa kuin ihmisten puheissakin. Ja hyvä niin!
Aiemmin kehonkuva ja varsinkin siihen liittyvät haasteet yhdistettiin lähinnä syömishäiriöihin ja etenkin nuorten naisten ulkonäköpaineisiin, mutta pikkuhiljaa sen merkitys muillekin ihmisryhmille ja yhteys niin elämäntapoihin kuin mielenterveyteenkin on alettu ymmärtää yhä paremmin. Sillä jokaisella, jolla on keho, on myös kehonkuva.
Mikä on kehonkuva?
Usein kehokuva liitetään käsitteenä liian yksipuolisesti ulkonäköön ja kehotyytyväisyyteen. Se liittyy kyllä niihin, mutta kehonkuva ei kuitenkaan ole sama asia kuin se, että oletko esimerkiksi tyytyväinen vai tyytymätön kehosi ulkomuotoon. Se on paljon laajempi ja monitahoisempi asia.
Kehonkuva on moniulotteinen mielen rakenne, joka sisältää kehoon liittyvät ajatukset, tunteet, kokemukset, uskomukset, oletukset ja asenteet. Se on osa minäkuvaa ja rakentuu yksilöllisten ominaisuuksiemme, sosiokulttuurisen ympäristömme ja kokemustemme yhteisvaikutuksen alaisuudessa. Kehonkuvamme alkaa muotoutua jo kohdussa ja se muuntuu läpi elämämme aina kuolemaan saakka.
Kehonkuva ei suoranaisesti kerro mitään kehosta, sen toiminnasta tai ulkonäöstä vaan liittyy enemmän siihen, miten yksilö kokee kehonsa ja minkälaisia merkityksiä siihen liittää. Sitä, onko jollain myönteinen tai kielteinen kehonkuva, ei näe päällepäin.
Mikä merkitys kehonkuvalla on?
Kehonkuvan merkitystä ei voi vähätellä. Syvällisellä tasolla kehonkuva on kehollisen kokemuksemme perusta ja vaikuttaa siihen, kuinka turvalliseksi tai turvattomaksi tunnemme olomme omassa kehossamme.
Arjen tasolla kehonkuva vaikuttaa siihen, millaista on käytännössä olla ja elää omassa kehossa ja millaisia valintoja teemme esimerkiksi syömisen tai liikkumisen suhteen. Kehonkuvalla on selkeä vaikutus terveyskäyttäytymiseen, ihmissuhteisiin ja koettuun elämänlaatuun. Kehonkuvalla on tutkitusti myös vaikutusta mielenterveyteen.
Kehonkuvan voidaan katsoa estävän tai edistävän hyvinvointia riippuen siitä, onko se enimmäkseen myönteinen vai kielteinen. Mitä myönteisempi ja siten joustavampi kehonkuva on, sitä esimerkiksi rauhallisempi olo omassa kehossa on ja sitä helpommin sopeutuu kehonsa muutoksiin elämän aikana. Koska jokaisen keho muuttuu, jos ei muuten niin ainakin ikääntymisen myötä, halusi sitä tai ei.
Mistä tietää, onko oma kehonkuva myönteinen tai kielteinen?
Kuten sanottu se, onko jonkun kehonkuva myönteinen vai kielteinen, ei näy päällepäin. Jonkin verran voi kuitenkin päätellä siitä, miten henkilö puhuu omasta ja muiden kehoista, miten hän toimii eri tilanteissa ja miten kehoaan kohtelee.
Jos kehonkuva on kielteinen, voi se ilmetä esimerkiksi näin:
Kehotyytymättömyys ja pahimmillaan kehoviha
Kehotarkkailu (esim. punnitseminen, peilaileminen, mittaileminen)
Kehovälttely (esim. valokuvien, peilikuvan/heijastusten, liikkumisen tai kosketuksen välttely, väljiin vaatteisiin pukeutuminen)
Kehon yksityiskohtiin (”virheisiin”) takertuminen
Oman kehon haukkuminen tai sen kustannuksella vitsailu
Laihduttaminen, laihduttelu
Liikunnan harrastaminen ensisijaisesti kehon muokkaamisen vuoksi
Ankara ja vaativa suhtautuminen omaan kehoon silloin kun se ei toimi niin kuin ”pitäisi” esim. sairastuessa, rasitusvamman tai loukkaantumisen sattuessa
Vaikeus levätä ja rentoutua (varsinkin, jos ei ole ”ansainnut” sitä)
”Kostotoimenpiteet” omaa kehoa kohtaan esim. syömistä rajoittamalla tai liikkumalla kehon ”kurittamiseksi”
Välinpitämättömyys kehon tarpeita ja rajoja kohtaan
Epäluottamus kehoa kohtaan ja sen viestien (esim. nälkä, kipu) kyseenalaistaminen ja torjuminen
Omaan kehoon kohdistuva ylitarkkailu sosiaalisissa tilanteissa, sosiaalisten tilanteiden välttely
Kehon ja ulkonäön muokkaus esteettisillä hoidoilla ja/tai plastiikkakirurgialla
Äärimmillään oman kehon tahallinen satuttaminen, itsetuhoisuus
No entä myönteinen kehonkuva sitten?
Myönteinen/positiivinen kehonkuva ei tarkoita sitä, että rakastaisi kehoaan 24/7, eikä kehonkuvan tarvitse myöskään olla 100 % myönteinen. Se, mitä kehonkuvan olisi tärkeä olla, on riittävän joustava, jotta se mukautuu eri elämäntilanteisiin, kokemuksiin ja kehon muutoksiin.
Myönteisen kehonkuvan tunnusmerkkejä ovat muun muassa:
Avoin ja myönteinen suhtautuminen kehoon ja sen toimintaan.
Kehon tarpeiden tunnistaminen, hyväksyminen ja niiden täyttäminen, esim. taito levätä silloin kuin keho tarvitsee lepoa, syödä kun tarvitsee syödä, liikkua kun tarvitsee liikettä jne.
Kehoa kohtaan tunnettu ehdoton arvostus ja kunnioitus, joka ei riipu kehon ulkoisista ominaisuuksista tai toiminnallisuudesta.
Kehon hyväksyminen kokonaisuutena yksityiskohtiin tai ”virheisiin” takertumatta.
Kyky kyseenalaistaa kauneusihanteita ja normeja ja laajentaa käsitystään kauneudesta. Mediakriittisyys.
Kokemus, että oma keho on arvokas ja tärkeä sen koosta ja ulkomuodosta ja toiminnasta huolimatta.
Kyky asettaa muiden mielipiteet omasta kehosta oman arvoonsa.
Kehon puutteiden ja ”virheiden” hyväksyminen osana ihmisenä olemista.
Itselle merkityksellisiin tilanteisiin ja asioihin osallistuminen, esim. valokuviin, juhliin, seksiin, harrastuksiin...
Joustava huolenpito kehon toimintakyvystä, hyvinvoinnista ja ulkonäöstä.
Kehon helliminen, läsnäolo omassa kehossa kaikilla aisteilla.
Miten päästä lähemmäs myönteistä kehonkuvaa?
Vaikka monet liikunta-alan ammattilaiset toista väittävätkin, kehonkuvaa ei paranneta laihduttamalla tai kehoa muokkaamalla. Kyllä, lihasmassan lisääntyminen tai painon putoaminen voi periaatteessa lisätä omaa kehotyytyväisyyttä, mutta se ei esimerkiksi poista sisäistettyä painostigmaa tai lihomisen pelkoa. Itseasiassa usein käy juuri päinvastoin niin, että kehon ulkoinen muokkaaminen vallitseviin kauneusihanteisiin sopivaksi ja siitä saatu positiivinen palaute saattaa jopa lisätä kehoon liittyvää ahdistusta ja sisäistettyä painostigmaa.
Kehon ulkoisen muokkaamisen sijaan kehonkuvan muuttaminen myönteisemmäksi edellyttää paljon syvällisempää työskentelyä itsensä ja kehonsa kanssa, kuten:
· Tämän hetkisen kehonkuvan ja oman henkilöhistorian tutkimista
· Kehoon ja kehollisuuteen liittyvien ajatus- ja toimintamallien tiedostamista
· Aikaisempien, ei-toimivien ajatus- ja toimintamallien kyseenalaistamista ja purkamista
· Uusien ajatus- ja toimintamallien rakentamista vanhojen tilalle
· Tunnetyötä (erityisesti häpeän tunteen tunnistamista ja käsittelemistä)
· Kokemuksellista oppimista/altistusharjoittelua
Kehonkuvan muuttaminen myönteisemmäksi kannattaa aloittaa siten, että 100% myönteiseen kehonkuvaan tähtäämisen sijaan opettelee ensin suhtautumaan neutraalisti omaan kehoon. Tämä itsessään voi jo riittää monille siihen, että yhteistyö oman kehon kanssa helpottuu ja kehoon liittyvä tunnetaakka pienenee. Koska sitä kehohäpeä nimenomaan on, taakka. Oman kehon kanssa taistelu ja sen vihaaminen vie todella paljon sekä henkisiä että fyysisiä voimavaroja. Voimavaroja, joille meillä jokaisella olisi varmasti parempaakin käyttöä.
Neutraalin suhtautumisen lisäksi kehonkuvatyöskentelyä voi tehdä omatoimisesti aiheeseen liittyviä kirjoja ja tutkimuksia lukemalla, asioita pohdiskelemalla, kirjoittamalla ja erilaisia netistä löytyviä käytännön harjoituksia tekemällä. Kehonkuvatietämystään voi lisätä myös kuuntelemalla Syvä terveys -podijakson (nro 1), missä Vastuullisen valmennuksen Ulrika ja Heta pureutuvat aiheeseen.
Itsekseen työskentelyn lisäksi omaan kehoon ja kehollisuuteen liittyvistä ajatuksista, tunteita ja kokemuksista on erittäin suositeltavaa keskustella ainakin yhden turvalliselta tuntuvan ihmisen, esimerkiksi ystävän tai kumppanin, kanssa. Tämä on tärkeä osa tunnetyöskentelyä ja erittäin olennaista siksi, että häpeä on tunne, joka vähenee ennen kaikkea vuorovaikutuksessa. Ei yksin asioita omassa päässä pohtimalla ja älyllistämällä, vaan muiden kanssa turvallisesti jakamalla ja tukea antamalla ja vastaanottamalla.
Silloin, kun kehonkuvahaasteet haittaavat arkea ja ihmissuhteita merkittävästi ja aiheuttavat esimerkiksi tunnesyömistä, pakkoliikuntaa, sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai haluttomuutta, on suositeltavaa kääntyä ammattilaisen puoleen.
Mikä sitten avuksi, jos haluaisi kehittää omaa kehonkuvaansa?
Jos tuntuu siltä, että kaipaat apua oman kehosuhteesi tarkasteluun ja työstämiseen, voisi kehonkuvaterapia olla sinua varten.
Tämän blogikirjoituksen kirjoitti Heta Eskelinen (fysioterapeutti AMK, psykofyysinen fysioterapeutti, neuropsykiatrinen valmentaja ja seksuaalineuvojaopiskelija). Heta on erikoistunut kehonkuvahaasteisiin sekä opinnoissaan että työskennellessään psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa mm. syömishäiriökuntoutuksen parissa. Voit tutustua Hetaan tarkemmin asiantuntija-sivullamme.